Hoplaa

Päivä koulunpenkillä takana. Päivä hurahti kyllä taas niin nopeasti että! Tosin päivien jälkeen on usein takki tyhjä, koska koko ajan pohtii ja miettii. Ajattelin kuitenkin koostaa vähän päivää yhteen heti näin kotiin päästyäni, koska muuten tämä helposti jää.

Aamupäivällä kuulimme mielenkiintoisesta Freedom toiminnasta ja tutustuimme uraoahjaukseen ja erilaisiin polkuihin.

Iltapäivällä oli vuorossa draamaa ja voimavarakeskeistä /ratkaisukeskeistä ajattelua. Mentiin taas hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta molemmat aiheet olivat erittäin mielenkiintoisia ja toivat uutta otetta opettamiseen ja ohjaamiseen. Olen voimavarakeskeisyyden ja ratkaisukeskeisyyden puolesta puhuja jo valmiiksi, mutta opettaja kuvasi hyvin miten opiskelija valikoi saamastaan palautteesta vain tietyt osat. Huonon itsetunnon omaava helposti keskittyy vain huonoihin asioihin ja taas hyvällä itsetunnolla varustettu valikoi mukaansa elämänsä polulta kannustusta ja positiivisia palautteita. Jäin pohtimaan myös sitä, miten samakin ihmisen ominaisuus voidaan nähdä niin negatiivisena kuin positiivisena ominaisuutena, riippuen siitä, miten se halutaan nähdä. Huomenna jatkuu, mielenkiinnolla eteenpäin!

T. Heta

Puoliksi suunniteltu on puoliksi tekemättä vai miten se meni...

Olen haudutellut tätä  blogin aloittamista mielessäni kyllä, mutta tehtävälistallani on aina ollut ensiksi miljoona muuta asiaa. Tälläkin hetkellä MUST TO DO-listallani on 11 asiaa, jotka pitää tässä kuussa tehdä, tai mielellään tämän ja ensi viikon aikana. Yksi niistä on siis tämä blogi. Nyt siis härkää sarvista ja sillä tapaa...

Miksi siis tavallisesta erkaksi? Olen siis toiminut "tavallisena" kouluttajana nyt pari vuotta ja kiinnostus nimenomaan erityispedagogiikkaa ja erityisesti erityisopettajuutta kohtaan on koko ajan ollut. Aiemmin suorittamani erityispedagogiigan opinnot huusivat suorastaan jatkamaan. Ja täällä sitä nyt ollaan, opiskelemassa erityisopettajaksi, itse asiassa opintoja on nyt takana jo 4 kuukautta.

Mitä muuta olen siis 4 kuukaudessa saanut kuin kasvatettua tekemättömien töiden listaa? Olen saanut valtavasti ajatuksia ja ideoita työhöni. Myös ammatillisuus ja erityisopettajan identiteetti on lähtenyt kasvamaan, huomaan katsovani asioita erityisopettajan silmin. Miten tätä opiskelijaa voitaisiin auttaa? Olisiko vielä jotain mitä voitaisiin tehdä? Olen myös huomannut että pitkäjänteisyys on lisääntynyt enkä millään antaisi opiskelijan keskeyttää opintojaan.

Tavoitteena onkin nyt tämän blogin suhteen kuvailla matkaani tavallisesta erkaksi, koostaa ajatuksista tekstiä ja kerätä tähän matkaan sopivaa ja tätä matkaa viitoittavaa materiaalia.
Katsotaan siis kuinka käy, tavoite on selvä: valmistua, mutta kuinka monta ala- ja ylämäkeä, mutkaa ja suoraa tieosuutta matkassa on, se selviää kesäkuuhun mennessä.

Hyviä lukuhetkiä,
Pikku Hoo